Keskiviikkona 25.3. oli varattu aika Lielahden kunnalliseen eläinlääkäriin Niiskulle, Laikulle, Iitalle, Miinalle ja Manulle. Niiskulle ja Laikulle oli tarkoitus tehdä perustutkimukset ja ottaa verikokeet, Iitalle ja Miinalle sirutus ja rokotus, Manulle kastraatio, sirutus ja rokotus.

Manu ja Laikku jouduttiin rauhoittamaan pakkohäkissä, jossa painoimme hoitajan kanssa tyynyllä kissaa häkin takaosaa vasten niin, että lääkäri sai pistettyä kalterien raosta piikin kissaan. Niiskun olen saanut totutettua itseeni jo niin hyvin että sitä ei tarvinnut kuin pitää vähän koppaa vasten ettei lähde pakoon kun pistetään. Miinaa ja Iitaa ei rauhoitettu. Miina oli tyytyväisenä tyynyliinan sisällä, jonne olimme sen joutuneet napata toimitilalla että saimme sen kantokoppaan. Miinakin oli kiltisti koko tutkimusten ajan. Iitaa pidin varmuuden vuoksi toisen eläinlääkärin opettamalla tavalla, etujalat nimettömän ja keskisormen väliin molemmilla käsillä ja poskista kiinni, samalla pitäen kissaa pöytää vasten. Iita pysyi paikoillaan hyvin myös suun tarkastuksessa, jossa selvisi kissalta katkenneen yhden kulmahampaan. Muutamassa hampaassa eläinlääkäri myös huomasi juuressa syöpymää, mikä on melko yleistä vanhemmilla kissoilla joiden suuta ei ole hoidettu oikein.

Manulla todettiin piilokives, joka lopulta löytyi munuaisen vierestä. Kissalle tuli siis todella iso leikkaushaava ja se saikin viiden päivän kipulääkekuurin Meloxoral Vetiä.

Laikku todettiin päällisin puolin terveeksi nuoreksi kolliksi, verikokeista vielä saadaan myöhemmin Fivin ja Felvin tulokset. Niiskulta otettiin vain pieni verinäyte, josta tulokset saatiin heti. Muutamat arvot olivat koholla, jotka eläinlääkärin mukaan johtuvat joko parasiiteistä tai kissa-astmasta. Olen toimitilalla seurannut Niiskua tarkasti, ja huomannut jo pidempään kissalla hengästymistä, rohisevaa hengitystä ja kakomista, jotka voisivat viitata astmaan. Niiskulle annettiin hengistysteiden sairauksiin varmuuden vuoksi antibioottiruiske, jotta voidaan poislukea nuha ja flunssa. Sille annettiin myös vahva loishäätö niskaliuoksena, jotta myös parasiitit voidaan poislukea jos myöhemmin vielä verikokeissa on arvot koholla. Itse sain klinikalla vielä putsata Niiskun likaiset korvat puhdistusliuoksella, jota kaadettiin suoraan korvaan. Pyyhin korvista liat pois vanulapuilla ja lopuksi vielä putsasin loput vanupuikoilla. Niiskun virtsanäytteestä löytyi verta, joten eläinlääkäri määräsi sillekin kipulääkekuurin viideksi päiväksi helpottamaan pissaamista.

Villinä eläneiden kissojen ikää on päällisin puolin vaikea arvioida. Eläinlääkäri pystyi hampaiden perusteella määrittelemään niiden iän suurinpiirtein. Iitan, Miinan ja Manun iät olivat jo tiedossa, mutta Laikun iäksi lääkäri arvioi noin 3-5 vuotta, eli nuori aikuinen. Niisku taas on arviolta vielä nuorempi, 1-3 vuotias. 

Toimitilalle päästyämme otin Niiskun syliin ja harjasin sitä, samalla se pikkuhiljaa alkoi heräilemään. Toivotaan, että se muistaisi tuon sylissäolohetken positiivisena asiana ja alkaisi tottua ihmisen kosketukseen paremmin. Laikku lähti samantien häkistään kun avasimme luukun, ja loikki heti hieman tokkurassa ylähyllylle. Manulle laitoimme ison leikkaushaavan vuoksi kaulurin kaulaan, ja siirsimme sen isoon häkkiin toipumaan. Sekin alkoi heti heräillä ja liikkui häkissään alle tunti toimitilalle paluusta.