Työtehtäviini koirahoitolassa on kuulunut koirien lenkkeilytystä, ruokien laittamista, koirien pesua ja trimmausta sekä siivoamista. Olen pessyt mattoja, pyykkiä, tiskannut astioita ja pessyt ja sisustanut uudelleen häkkejä. Lenkkejä päivässä tulee tehtyä 4-6 per päivä, joten harjoittelun ohella ei muuta kuntoilua enää tarvitse! 

Koiria hoitolassa on ihan laidasta laitaan. Pienille koirille on pieniä häkkejä, ja isoille koirille taas isompia. Olen päässyt näkemään monen rotuisia koiria, mm. saksanpaimenkoiria, boksereita, mäyräkoiria, erilaisia terrierejä, collien, bordercollien, rottweilereita ja kaiken kokoisia villakoiria. 

Tähän mennessä olen oppinut paljon uutta eri koiraroduista. Koulussa emme rotujen eroja ole juurikaan käyneet läpi, ja on ollut todella mielenkiintoista seurata eri rotujen käyttäytymistä. Rottweilerit ja sakemannit ovat todella, todella fiksuja koiria. Jotkut eivät vain viitsi heti kuunnella. Terrierit ovat melkeimpä kaikki todella ärsyttäviä energiapommeja. Pysyn vieläkin isompien koirien ystävänä, mutta olen oppinut enemmän pikkukoirien käsittelystä. Ja myös olen huomannut muutamia todella ihania pienempiä koiria, kuten tänään trimmissä ollut cockerspanieli Ronja. Pesin Ronjan kaksi kertaa ja huuhtelin shampoon pois, ja koira vaan kiltisti antoi tehdä kaiken. Kuivaamisesta Ronja ei niinkään välittänyt. Harjasin myös ison pitkäkarvaisen uros sakemanni Pavelin. Pavel on myös ihana ja lempeä vanhus.

Kuvia lenkeiltä:

 Bordercollie Timi

 Saksanpaimenkoira Pavel

 Rottweiler Pasi

 Trine ja Frida saksanpaimenkoirat

Trimmauskuvia:

Manu ja Laikku jouduttiin rauhoittamaan pakkohäkissä, jossa painoimme hoitajan kanssa tyynyllä kissaa häkin takaosaa vasten niin, että lääkäri sai pistettyä kalterien raosta piikin kissaan. Niiskun olen saanut totutettua itseeni jo niin hyvin että sitä ei tarvinnut kuin pitää vähän koppaa vasten ettei lähde pakoon kun pistetään. Miinaa ja Iitaa ei rauhoitettu. Miina oli tyytyväisenä tyynyliinan sisällä, jonne olimme sen joutuneet napata toimitilalla että saimme sen kantokoppaan. Miinakin oli kiltisti koko tutkimusten ajan. Iitaa pidin varmuuden vuoksi toisen eläinlääkärin opettamalla tavalla, etujalat nimettömän ja keskisormen väliin molemmilla käsillä ja poskista kiinni, samalla pitäen kissaa pöytää vasten. Iita pysyi paikoillaan hyvin myös suun tarkastuksessa, jossa selvisi kissalta katkenneen yhden kulmahampaan. Muutamassa hampaassa eläinlääkäri myös huomasi juuressa syöpymää, mikä on melko yleistä vanhemmilla kissoilla joiden suuta ei ole hoidettu oikein.

Manulla todettiin piilokives, joka lopulta löytyi munuaisen vierestä. Kissalle tuli siis todella iso leikkaushaava ja se saikin viiden päivän kipulääkekuurin Meloxoral Vetiä.

Laikku todettiin päällisin puolin terveeksi nuoreksi kolliksi, verikokeista vielä saadaan myöhemmin Fivin ja Felvin tulokset. Niiskulta otettiin vain pieni verinäyte, josta tulokset saatiin heti. Muutamat arvot olivat koholla, jotka eläinlääkärin mukaan johtuvat joko parasiiteistä tai kissa-astmasta. Olen toimitilalla seurannut Niiskua tarkasti, ja huomannut jo pidempään kissalla hengästymistä, rohisevaa hengitystä ja kakomista, jotka voisivat viitata astmaan. Niiskulle annettiin hengistysteiden sairauksiin varmuuden vuoksi antibioottiruiske, jotta voidaan poislukea nuha ja flunssa. Sille annettiin myös vahva loishäätö niskaliuoksena, jotta myös parasiitit voidaan poislukea jos myöhemmin vielä verikokeissa on arvot koholla. Itse sain klinikalla vielä putsata Niiskun likaiset korvat puhdistusliuoksella, jota kaadettiin suoraan korvaan. Pyyhin korvista liat pois vanulapuilla ja lopuksi vielä putsasin loput vanupuikoilla. Niiskun virtsanäytteestä löytyi verta, joten eläinlääkäri määräsi sillekin kipulääkekuurin viideksi päiväksi helpottamaan pissaamista.

Villinä eläneiden kissojen ikää on päällisin puolin vaikea arvioida. Eläinlääkäri pystyi hampaiden perusteella määrittelemään niiden iän suurinpiirtein. Iitan, Miinan ja Manun iät olivat jo tiedossa, mutta Laikun iäksi lääkäri arvioi noin 3-5 vuotta, eli nuori aikuinen. Niisku taas on arviolta vielä nuorempi, 1-3 vuotias. 

Toimitilalle päästyämme otin Niiskun syliin ja harjasin sitä, samalla se pikkuhiljaa alkoi heräilemään. Toivotaan, että se muistaisi tuon sylissäolohetken positiivisena asiana ja alkaisi tottua ihmisen kosketukseen paremmin. Laikku lähti samantien häkistään kun avasimme luukun, ja loikki heti hieman tokkurassa ylähyllylle. Manulle laitoimme ison leikkaushaavan vuoksi kaulurin kaulaan, ja siirsimme sen isoon häkkiin toipumaan. Sekin alkoi heti heräillä ja liikkui häkissään alle tunti toimitilalle paluusta.

Lempi on toimitilan ''paha'' kissa. Arka, sähisee ja murisee kaikille ja yrittää lyödä tassulla. Nyt se on jo minuun tottunut niin paljon, ettei sähise kun tulen lähelle ja tutkii kiinnostuneena mitä touhuan vieressä. Koskea se ei kuitenkaan vielä anna.

Kiira on Lempin paras kaveri, myös arka eikä käsiteltävä kissa. Kova tyttö sähisemään, mutta tulee silti heti ruokakupille kun lasken kupin maahan.

Minni ja Laura ovat olleet toimitilalla jo kauan. Ne ovat arkoja eivätkä anna ihmisen tulla lähelle. Molemmat tytöt ovat terveitä, ja lähtevätkin pian ensikoteihin totuttelemaan lemmikkikissan elämään.

Nessu lääkärikäynnin jälkeen nukutuksessa. Käärin sen pyyhkeeseen jotta se pysyisi lämpimänä, nukutuksessa ruumiinlämpö laskee ja eläin ei saisi kylmettyä.

Niisku on kissa jonka kanssa olen edistynyt ehkä kaikista eniten toimitilalla. Kun menin sinne ensimmäisenä harjoittelupäivänä, olimme ohjaajan kanssa samaa mieltä että Nessu ja Niisku ovat huonokuntoisia ja sairaan näköisiä. Kumpikaan ei päivän aikana juurikaan liikkunut, molempien vatsat olivat sekaisin ja olivat apaattisen näköisiä. Ehdotin Nessun ja Niiskun siirtämistä omaan huoneeseen aktiivisempien tyttöjen luota. Lempi siirtyi niiden tilalle tyttöjen luo ja sekin on kehittynyt paljon siitä millainen hurja peto se aiemmin oli.

Niisku ja Nessu ovat molemmat nyt leikkisiä ja jaksavat leikkiä laserilla tai pallolla kanssani puolikin tuntia kerralla. Niisku on jo niin luottavainen, että antaa silittää itseään. Saimme jopa niskaan laitettua Profender-loishäädön, mikä on todella vaikea toteuttaa näille villeinä kasvaneille kissoille.

Ensi viikolla käymme vielä eläinlääkärissä Niiskun, Laikun ja kolmen uuden parkanolaisen kissan kanssa. Parkanolaiset Iita (8v) ja Miina (½v) saavat sirut ja rokotukset, Miinan veli Manu kastroidaan ja myös se saa sirun ja rokotetaan. Niiskulle ja Laikulle tehdään perusteellinen terveystarkastus, rauhoituksessa otetaan verinäytteet molemmilta ja tutkitaan silmät, korvat ja suu. Lääkärikäynnin jälkeen varsinkin Niisku on valmis siirtymään ensikotiin ja etsimään omaa kotia.

Kahdeksalta tulen toimitilalle. Aloitan käymällä jokaisessa huoneessa tarkistamassa kissojen voinnin. Tämän hetken asukkaat huoneittain ovat:

Aula: Minni ja Laura (Nuppu lähti viime perjantaina ensikotiin)

Yksiö: Tulossa huomenna kolme uutta kissaa Parkanon populaatiosta. (Aune siirtyi ensikotiin viikonloppuna)

Extra: Niisku ja Nessu

Karanteeni 2: Kalle ja Laikku

Karanteeni 1 ja Tarkkailu: Lempi, Kiira, Kikka ja Kauko

Tarkistettuani huoneet alan kerätä märkäruokakuppeja pesukoneeseen ja täytän raksukupit jos ne ovat tyhjiä tai lähes tyhjiä. Vaihdan vedet. Maanantaisin ja torstaisin vaihdan kaikki ruoka- ja vesikupit uusiin ja laitan vanhat pesukoneeseen. Jokaisen huoneen ovessa on lista, johon merkitsen onko ruokaa jäänyt kuppeihin ja mitä ruokaa olen lisännyt.

Seuraavaksi aloitan hiekkalaatikoiden siivoamisen. Käytän suojana kumihanskoja, tai välillä myös pelkkää suojaavaa käsivoidetta. Käyn läpi kaikki huoneiden hiekkalaatikot ja merkitsen ovessa olevaan listaan onko laatikoita käytetty. Jos laatikko ja hiekka/pelletti on oikein likaista, vaihdan tilalle uuden laatikon ja täytän uudella hiekalla tai pelletillä.

Seuraavana pidän yleensä leikkitauon, eli istun Extran edessä ja leikitän Niiskua ja Nessua laserilla. Kun tulin toimitilalle, Niisku ja Nessu näyttivät kaikista apaattisimmilta ja sairaimmilta kissoilta koko talossa. Ymmärsimme siirtää ne kahdestaan omaan huoneeseen, jonka jälkeen pojat piristyivät silminnähden, ja Niiskun kanssa olemme päässeet jo niin pitkälle, että se antaa silittää ja koskettaa itseään. Myös Nessu uskaltaa tulla haistamaan kättä. Molemmat kissat luultavasti pääsevät ensikotiin ja kissapörssiin heti kun lääkäriltä saadaan kokeiden tulokset.

11-12 maissa pidän ruokatauon. Pidän oven auki aulaan syödessäni, jotta näen koko ajan jos Laura ja Minni lähtevät liikkumaan huoneessa.

Seuraavana lakaisen lattiat kaikista huoneista, ja katson listasta minkä huoneen tarkempi siivous on vuorossa sinä päivänä. Maanantaina on vuorossa Aula, tiistaina Extra etc. Tarkemman siivouksen teen desinfioimalla lattiat ja hyllyt ja tasot. Kiipeilypuiden tasot harjaan karstalla, jotta niissä olevat karvat saisi poistettua. Tarkistan kissojen makuupaikkojen pehmusteet ja pyyhkeet, että tarvitseeko niitä vaihtaa ja pestä. Jos alustat ovat puhtaita, jätän ne vielä kissoille.

Tämän jälkeen ei mitään erityistä työtä ole ennen kolmea, joten käytän ajan tiskikoneen tyhjäämiseen, pyykkien pesemiseen ja paikkojen järjestelyyn. Järjestelen ruokia ja tarkistan lahjoituksia. Usein ihmisiltä on tullut lahjoituksena hiekkalaatikoita ja kuljetuskoppia, jotka tuon kylpyammeeseen pesuun. Uudet kopat ja laatikot desinfioidaan Virkonilla.

Kolmen aikaan alan laittaa kissoille märkäruokaa. Olemme ohjaajani kanssa tehneet ruokintasuunnitelman kaikkiin huoneisiin, ja laitan ruuat sen mukaan.

Aula: Miamor- märkäruoka.

Extra: Cosma, johon lisätään Biobak lisäravintoa, joka sisältää maitohappobakteeria. Niiskun ja Nessun vatsat ovat olleet hieman sekaisin, joten yritämme saada ne kuntoon herkkävatsaisten ruualla ja Biobakilla.

K2: Bozita tai PrimaCat.

K1: Cosma ja Biobak. Kaukolla oli pitkä antibioottikuuri, jonka seurauksena sen vatsa oli sekaisin. Myös tytöillä on ollut vatsan kanssa ongelmia, joten lisään Biobakia niillekin.

Ruuan jakelun jälkeen tarkistan vielä kissojen hiekkalaatikot, täytän raksukupit ja vedet jos tarvetta, vien roskat ja lähden kotiin.

2.3. pääsin vihdoinkin kunnolla aloittamaan harjoittelujakson, ja olikin heti kiire päivä siivotessa kun saimme vieraaksi ministeri Pia Viitasen iltapäivällä. Viitanen oli muutama kuukausi aiemmin adoptoinut kaksi kissanpentua yhdistykseltä, ja halusi nyt tulla tutustumaan toimitilalle ja nähdä Simon ja Siljan emon, Sinikan.

4.3. Veimme Kauko-vanhuksen eläinlääkärille hampaita poistamaan. Kaukolla todettiin hampaan syöpymää useassa hampaassa, ja 7 hammasta jouduttiinkin poistamaan. Kaukolle olen antanut nyt joka päivä ruuan seassa aamulla ja illalla antibiootteja, sekä ensimmäiset päivät annettiin aamuisin myös kipulääkettä.

6.3. Veimme uuden tulokkaan Nupun eläinlääkärille. Nuppu steriloitiin, ja siltä leikattiin samalla napatyrä. Sain olla itse mukana leikkauksessa, ja eläinlääkäri kertoi koko ajan leikatessaan mitä tekee ja miksi. Oli todella opettavainen kokemus, eläinlääkäri myös aluksi neuvoi miten saan pidettyä kissan tukevasti pöytää vasten kun hän laittaa rauhoittavan aineen piikillä kissalle. Samalla reissulla oli mukana toinenkin kissa Senni, joka myös rauhoitettiin ja sen anaalirauhaset tyhjennettiin. Sain myös leikattua Sennin ja Nupun kynnet ja tarkistettua hampaat rauhoituksessa.

Tänään rutiini töiden lisäksi pääsin puheenjohtajan mukaan hakemaan Muppet-nimisestä eläintarvikeliikkeestä lisää hiekkaa toimitilalle ja ensikoteihin. Toimme 15kg painoisia säkkejä 14 kappaletta ja 7 kappaletta 5kg painoisia säkkejä.

Kuvassa pieni Nuppu toipuu leikkauksesta omassa kopassaan.

Viimeiset kaksi viikkoa sujui todella hyvin, työ sujui täysin rutiinilla, vaikka sainkin oppia vielä lisää uusia asioita. Pääsin tekemään kalojen viherruokaa pakkaseen. Tehosekoittimeen laitettiin kesäkurpitsaa, porkkanaa, pinaattia, herneitä ja kokonaisia katkarapuja. Tämä sekoitus laitettiin litran pusseihin ja pakkaseen laatikossa.

Pääsin myös leikkimään kemistiä, eli ottamaan merivesialtaista näytteitä ja testaamalla niiden kalsiumpitoisuuksia. Viimeisenä päivänä sain työssäoppimisen ohjaajaltani iguaanipehmolelun lahjaksi, mikä toi tipan linssiin. Olisin mielelläni jatkanut työharjoittelua tässä ihanassa paikassa!

Joka päiväiset työt, mitä saan tehdä muiden työkavereiden kanssa:

Merivesialtaiden vaahdottimien pesu

Marsujen ruokinta ja veden vaihto

Iguaanin ruokinta, veden vaihto ja terraarion sumutus

Maakilpikonnien ruokinta, veden vaihto ja terraarion sumutus

Sammakon ruokinta

Kameleontin ruokinta ja terraarion sumutus

Pytonien terraarion sumutus

Kaloille ensin kuivaruoka (hiutale&tabletit), myöhemmin pakasteartemia, katkarapu ja simpukka ja viimeisenä viherruoka. Merivesikaloille ja aksolotlin poikasille elävä artemia. Aksolotleille ja yläkerran pienille kaloille pakastesurviainen 2 kertaa päivässä

Asiakastilojen kasvien kastelu+sumutus

Altaiden lasien peseminen jos sormenjälkiä

Mineraalien lisäys merivesialtaisiin

Jättijauhomatojen, kenttäsirkkojen, ruusukuoriaisten ja torakoiden ruokinta ja sumutus

Korvausvedet merivesialtaisiin (vettä haihtuu, suolapitoisuus vedessä nousee, lisätään makeaa vettä tasoittamiseksi)

Ensimmäinen päivä meni opetellessa työjärjestystä ja töitä, sekä yrittäessä selviytyä akvaarion sokkeloisista takahuoneista. Kalat eivät täällä ainakaan nälkään kuole, saavat niin montaa erilaista ruokaa moneen kertaan päivässä.

Menimme ruokailun jälkeen kalastamaan haavilla ulkoa karpit takaisin sisälle. Ne olivat olleet kesän Särkänniemen alueen tekopurossa, ja nyt puro kuivattiin ja karpit tulivat talvehtimaan sisälle. Kaikki aikuiset karpit saatiin kiinni, mutta osa pienistä jäi puron syvimpiin kohtiin joista emme niitä saaneet kiinni haavilla.

Toinen päivä, 16.9. oli päivittäisten töiden opettelun kertausta, ja muistin melkein kaikki hommat jo suurinpiirtein. Edellisen päivän töiden lisäksi siivosimme maakilpikonnien terraarion, jonka aikana vuorotellen yhden työntekijän kanssa vahdimme etteivät kilpikonnat karkaa huoneen lattialta toisen siivotessa. Imuroimme myös kolmen altaan pohjat, samalla tyylillä kuin koulussa pienen akvaarion siivouksessa, mutta isommilla välineillä vain. Särkänniemen altaat ovat noin 10 000-20 000 litraisia. Pääsin aamulla yksin ruokkimaan kameleontin, joka tulee itse lasituopista hakemaan jättijauhomatonsa pitkällä kielellään.

Kaksi ensimmäistä päivää ovat olleet kaikenkaikkiaan mukavia, opettavaisia ja aika on kulunut huimaa vauhtia! 8 tunnin päivä tuntuu puolet lyhyemmältä kun on koko ajan mielenkiintoista ja hauskaa puuhaa. 
 

TOP jakson aikana opin mm. viimeinkin laittamaan lypsykoneen ihan yksin pesuun, opin huomaamattani todella paljon lehmien tarkkailusta ja opin myös lääkitsemään sairasta lehmää (ja marsua).

Sairasta Vööna-lehmää lääkittiin poikimisen jälkeen noin viikon ajan, ja sain itsekin olla piikittämässä Vöönalle antibiootteja ja laittamaan utareen vetimiin ruiskeita. Lopulta kuitenkin eläinlääkäri totesi, että parempi päästää lehmä kärsimyksistään ja Vööna lopetettiin.

Lehmät laitumella.

Vastasyntynyt pikku-Lara <3

Ihana Iisa laitumella.
 

Tällä viikolla olen päässyt myös ajelemaan enemmän traktorilla, kun olen hakenut vesivaunua laitumelta.